Hilmola ja Syrjäläinen (2014) tutkivat, millaista
systemaattista vaihtelua saman käsityön kouluarvosanan saaneiden oppilaiden tiedollisessa
ja taidollisessa osaamisessa on sukupuolten ja opetuksen sisällöllisten painotusten
välillä. Tutkimuksen taustalla on havainnot siitä, että oppilaiden
kouluarvosanat eivät vastaa heidän osaamistaan. Kansallisten oppimistulosten ja
koulujen oppilasarvointien väliltä on löydetty eroja, sillä eri kouluissa
samantasoisten oppilaiden arvosana voi vaihdella jopa kahdella numerolla.
Tällöin arvosanat kuvaavat enemmän koulun vaatimustasoa kuin
opetussuunnitelmassa asetettujen tavoitteiden toteutumista. Aiemmissa
tutkimuksissa erojen syiksi on kerrottu opettajien haluttomuus antaa paljon
ääripäiden arvosanoja sekä koulun oppilaiden käyttö arvioinnin viiteryhmänä.
Oppilaiden arvionteihin vaikuttavat myös opettajan asennoituminen oppilaaseen
ja oppilaan persoonallisuus. Kaikkien oppiaineiden arvosanoihin vaikuttavat
kokeet ja niissä kysytyt kysymykset, jolloin arvosana ei välttämättä kuvaa koko
kurssin sisältöjen hallintaa.
Hilmolaisen ja Syrjäläisen tutkimus pohjautuu Opetushallituksen teettämään
taito-ja taideaineiden oppilasarviointiin, johon vastasi 152 koulussa kaikki
peruskoulun päättävät oppilaat. Arvioinnissa oppilaat vastasivat kymmeneen
tehtävään. 49 koulun oppilaat vastasivat lisäksi käsityön tiedollista osaamista
mittaavaan tehtävään, ja heistä valikoitui vielä edelleen osa (n = 661) oppilaista
tekemään tuottamistehtävää. Tutkimuksessa arvioitiin näiden kaikkien tuloksia
ja verrattiin niitä oppilaiden seitsemännellä luokalla saamiin arvosanoihin.
Tutkimuksen tuloksista ilmeni, että alhaisempaa osaamistasoa
osoittaneet oppilaat saivat alhaisempia arvosanoja ja korkeampaa osaamista
osoittaneet korkeampia arvosanoja. Kuitenkin numeroarvosanan sisällä oppilaiden
osaaminen vaihteli suuresti, sillä esimerkiksi arvosanan kahdeksan oli voinut
saada oppilas, joka oli saanut 20 prosenttia oikein taidollisen osaamisen
testistä, sekä oppilas, joka oli saanut 90 prosenttia oikein samasta testistä.
Tyttöjen ja poikien osaamisessa löytyi eroja saman arvosanan
sisältä. Tytöt saivat arvosanan kuusi vähemmällä osaamisella kuin pojat kun
taas arvosanan kymmenen kohdalla tyttöjen osaaminen oli korkeampaa.
Tekstiilityötä opiskelleet pojat saivat korkeampia arvosanoja vähemmällä
osaamisella kuin teknistä työtä tai molempia opiskelleet pojat. Pelkästään
teknistä työtä opiskelleilla pojilla arvosanojen vaatimustaso oli korkein. Myös
tyttöjen joukossa arvosanojen vaatimustasot vaihtelevat erityisesti arvosanojen
kahdeksan ja yhdeksän kohdalla. Tytöistä molempiin käsityön painotusalueisiin
osallistuneilla oli jompaankumpaan osallistuneisiin verrattuna korkein
osaaminen. Pelkästään tekniseen työhön osallistuneilla tytöillä korkeimman
arvosanan kohdalla taitotaso oli korkeampi kuin saman arvosanan saaneilla
pojilla.
Hilmola ja Syrjäläinen pohtivat artikkelissaan vaihteluun
liittyviä tekijöitä. Sukupuolelle poikkeavaan käsityön opetukseen tai molempia
aloja opiskelleita arvioidaan lepsummin kuin sukupuolelle tyypilliseen käsityön
opetukseen osallistuneita. Kirjoittajien mukaan oppilaat ovatkin eriarvoisessa
asemassa sen suhteen, millaiseen käsityön opetukseen he ovat osallistuneet.
Käsityöhön kaivattaisiin selkeämpiä arviointiperusteita ja -kriteerejä. Ongelmana nähdään myös se, ettei kaikkia
opetussuunnitelman vaatimia tavoitteita ehditä käsitellä oppilaiden kanssa.
Artikkeli herätti minussa sekä kritiikkiä tutkimusta kohtaan
että pohdiskelua siitä, miten eriarvoiseen arvosteluun voisi puuttua. Minua jäi
mietityttämään tutkimusasettelussa se, että oppilaiden tiesoista ja taidoista
kerättiin tietoa yhdeksännellä luokalla vaikka vertailussa käytettävä arvosana
oli seitsemänneltä luokalta. Osa oppilaista ei tässä välissä ole opiskellut
ollenkaan käsityötä ja on voinut unohtaa siihen liittyviä asioita. Toisaalta
taas valinnaista käsityötä opiskelleiden oppilaiden taidot ovat todennäköisesti
kehittyneet seitsemänneltä luokalta. Tulokset herättivät seuraavia kysymyksiä:
- Miksi tavallisesta poikkeavasti käsityön painotuksen valinnutta arvioidaan lepsummin?
- Onko pelkät taito- ja tietotavoitteet arvioinnin ydin? Mikä on asenteen ja innostuksen rooli arvioinnissa?
- Samalla taitotasolla voi saada arvosanan 6 tai 9. Miten tätä eroa pystyttäisiin kaventamaan?
- Miten paljon opettajan asenne oppilasta kohtaan vaikuttaa arvosanaan? Miten tämän saisi karsittua pois?
Lähde: Hilmola, A. & Syrjäläinen, E. 2014. Käsityön
arvosana ja käsityön osaaminen - vastaavatko ne toisiaan? Teoksessa S.
Karppinen, A. Kouhia & E. Syrjäläinen (toim.) Kättä pidempää: Otteita
käsityön tutkimuksesta ja käsitteellistämisestä. Helsingin yliopisto, opettajankoulutuslaitos.
Kotitalous- ja käsityötieteiden julkaisuja 33.
