Artikkelianalyysi Hilmolan ja Syrjäläisen artikkelista "Käsityön arvosana ja käsityön osaaminen - vastaavatko ne toisiaan?"

Hilmola ja Syrjäläinen (2014) tutkivat, millaista systemaattista vaihtelua saman käsityön kouluarvosanan saaneiden oppilaiden tiedollisessa ja taidollisessa osaamisessa on sukupuolten ja opetuksen sisällöllisten painotusten välillä. Tutkimuksen taustalla on havainnot siitä, että oppilaiden kouluarvosanat eivät vastaa heidän osaamistaan. Kansallisten oppimistulosten ja koulujen oppilasarvointien väliltä on löydetty eroja, sillä eri kouluissa samantasoisten oppilaiden arvosana voi vaihdella jopa kahdella numerolla. Tällöin arvosanat kuvaavat enemmän koulun vaatimustasoa kuin opetussuunnitelmassa asetettujen tavoitteiden toteutumista. Aiemmissa tutkimuksissa erojen syiksi on kerrottu opettajien haluttomuus antaa paljon ääripäiden arvosanoja sekä koulun oppilaiden käyttö arvioinnin viiteryhmänä. Oppilaiden arvionteihin vaikuttavat myös opettajan asennoituminen oppilaaseen ja oppilaan persoonallisuus. Kaikkien oppiaineiden arvosanoihin vaikuttavat kokeet ja niissä kysytyt kysymykset, jolloin arvosana ei välttämättä kuvaa koko kurssin sisältöjen hallintaa.

Hilmolaisen ja Syrjäläisen tutkimus pohjautuu Opetushallituksen teettämään taito-ja taideaineiden oppilasarviointiin, johon vastasi 152 koulussa kaikki peruskoulun päättävät oppilaat. Arvioinnissa oppilaat vastasivat kymmeneen tehtävään. 49 koulun oppilaat vastasivat lisäksi käsityön tiedollista osaamista mittaavaan tehtävään, ja heistä valikoitui vielä edelleen osa (n = 661) oppilaista tekemään tuottamistehtävää. Tutkimuksessa arvioitiin näiden kaikkien tuloksia ja verrattiin niitä oppilaiden seitsemännellä luokalla saamiin arvosanoihin. 

Tutkimuksen tuloksista ilmeni, että alhaisempaa osaamistasoa osoittaneet oppilaat saivat alhaisempia arvosanoja ja korkeampaa osaamista osoittaneet korkeampia arvosanoja. Kuitenkin numeroarvosanan sisällä oppilaiden osaaminen vaihteli suuresti, sillä esimerkiksi arvosanan kahdeksan oli voinut saada oppilas, joka oli saanut 20 prosenttia oikein taidollisen osaamisen testistä, sekä oppilas, joka oli saanut 90 prosenttia oikein samasta testistä. 

Tyttöjen ja poikien osaamisessa löytyi eroja saman arvosanan sisältä. Tytöt saivat arvosanan kuusi vähemmällä osaamisella kuin pojat kun taas arvosanan kymmenen kohdalla tyttöjen osaaminen oli korkeampaa. Tekstiilityötä opiskelleet pojat saivat korkeampia arvosanoja vähemmällä osaamisella kuin teknistä työtä tai molempia opiskelleet pojat. Pelkästään teknistä työtä opiskelleilla pojilla arvosanojen vaatimustaso oli korkein. Myös tyttöjen joukossa arvosanojen vaatimustasot vaihtelevat erityisesti arvosanojen kahdeksan ja yhdeksän kohdalla. Tytöistä molempiin käsityön painotusalueisiin osallistuneilla oli jompaankumpaan osallistuneisiin verrattuna korkein osaaminen. Pelkästään tekniseen työhön osallistuneilla tytöillä korkeimman arvosanan kohdalla taitotaso oli korkeampi kuin saman arvosanan saaneilla pojilla.

Hilmola ja Syrjäläinen pohtivat artikkelissaan vaihteluun liittyviä tekijöitä. Sukupuolelle poikkeavaan käsityön opetukseen tai molempia aloja opiskelleita arvioidaan lepsummin kuin sukupuolelle tyypilliseen käsityön opetukseen osallistuneita. Kirjoittajien mukaan oppilaat ovatkin eriarvoisessa asemassa sen suhteen, millaiseen käsityön opetukseen he ovat osallistuneet. Käsityöhön kaivattaisiin selkeämpiä arviointiperusteita ja -kriteerejä.  Ongelmana nähdään myös se, ettei kaikkia opetussuunnitelman vaatimia tavoitteita ehditä käsitellä oppilaiden kanssa.

Artikkeli herätti minussa sekä kritiikkiä tutkimusta kohtaan että pohdiskelua siitä, miten eriarvoiseen arvosteluun voisi puuttua. Minua jäi mietityttämään tutkimusasettelussa se, että oppilaiden tiesoista ja taidoista kerättiin tietoa yhdeksännellä luokalla vaikka vertailussa käytettävä arvosana oli seitsemänneltä luokalta. Osa oppilaista ei tässä välissä ole opiskellut ollenkaan käsityötä ja on voinut unohtaa siihen liittyviä asioita. Toisaalta taas valinnaista käsityötä opiskelleiden oppilaiden taidot ovat todennäköisesti kehittyneet seitsemänneltä luokalta. Tulokset herättivät seuraavia kysymyksiä:

•  Miksi tavallisesta poikkeavasti käsityön painotuksen valinnutta arvioidaan lepsummin?
• Onko pelkät taito- ja tietotavoitteet arvioinnin ydin? Mikä on asenteen ja innostuksen rooli arvioinnissa?
• Samalla taitotasolla voi saada arvosanan 6 tai 9. Miten tätä eroa pystyttäisiin kaventamaan?
• Miten paljon opettajan asenne oppilasta kohtaan vaikuttaa arvosanaan? Miten tämän saisi karsittua pois?

Lähde: Hilmola, A. & Syrjäläinen, E. 2014. Käsityön arvosana ja käsityön osaaminen - vastaavatko ne toisiaan? Teoksessa S. Karppinen, A. Kouhia & E. Syrjäläinen (toim.) Kättä pidempää: Otteita käsityön tutkimuksesta ja käsitteellistämisestä. Helsingin yliopisto, opettajankoulutuslaitos. Kotitalous- ja käsityötieteiden julkaisuja 33.