Minä käsityön tekijänä ja opettajana

Olen aina pitänyt käsitöiden teosta ja viihtynyt hyvin omilla käsityöntunneillani. Muistan hyvin, kuinka hauskaa alakoulussa oli hurautella menemään ompelukoneella. Töiden valmiiksi saaminen antoi suuria onnistumisen kokemuksia. Alakoulun käsitöistä tärkeimmät oppimani asiat olivat neulonnan ja virkkauksen perusteet. Seitsemännellä luokalla opin tekemään villasukat, minkä jälkeen olenkin neulonut vähintään yhden parin sukkia vuodessa. Alakoulun aikana kävin myös käsityökoulua, jossa pääsi monipuolisesti kokeilemaan erilaisia tekniikoita, joita koulussa ei käytetty. Päällimmäisenä mieleeni on jäänyt maton kutominen ja kirjan sitominen. Maton kutominen oli mielestäni hienoa, sillä olen kiinnostunut perinteistä, joita käsitöiden teko myös välittää. Kirjan sitominen toi hienon ”minä osaan” -kokemuksen, sillä aiemmin olin ajatellut, että kirjan tekeminen on lähes rakettitiedettä.

Viimeisen parin vuoden aikana olen uskaltautunut kokeilemaan vaativampia neuletöitä ja ompelemaan sisustustekstiilejä. Käsityökasvatusopinnot ovat innostaneet entisestään käsitöiden tekoon ja itsensä haastamiseen; tällä hetkellä puikoilla onkin ensimmäinen kirjoneulesukka. Käsityön ala, jossa haluaisin erityisesti kehittyä, on vaateompelu. Vaatteiden ompeluni on rajoittunut alakoulussa tehtyihin "mummoshortseihin" sekä yläkoulussa ja monialaisissa valmistamiini hameisiin. Näistä yksikään ei ole vielä onnistunut niin hyvin, että ne olisivat päässeet käyttöön. Tavoitteenani onkin, että vaateompelu-kurssilla tekemäni mekko olisi ensimmäinen oikeasti käyttökelpoinen vaate. Mikäli se onnistuu, uskon, että jatkan vaatteiden ompelua vapaa-ajallanikin.

  Eniten uutta yliopiston monialaisten sekä käsityökasvatuksen perusopintojen aikana olen oppinut teknisen työn tunneilla. Aloitin teknisen työn opinnot täysin nollasta ja nyt osaan käyttää monia uusia työvälineitä ja työstää ns. kovia materiaaleja. Olen valmistanut pienen rekka-auton puusta, tehnyt sormuksen ja lusikan metallista ja hitsannut kirjatuen. Materiaalina metallilanka tuntui sellaiselta, että sitä voisi jatkossa käyttää omiin vapaa-ajan askarteluihin.

Käsityön opettajana haluaisin tarjota oppilailleni onnistumisen ja oppimisen kokemuksia. Ennen perusopintojen alkua en ollut juurikaan ajatellut tarkemmin, miten haluaisin opettaa käsityötä. Ajattelin, että haluan tunneillani olevat mukavaa ja että käsityöt ovat hyvä hengähdystauko muuten teoriapainotteisessa kouluviikossa. Ajattelen edelleen näin, mutta nyt käsitöiden sisällöt ja opetustavat ovat mielessäni tarkentuneet. Koulun käsityön ei ole tarkoitus olla pelkästään hauskaa, vaan tunneilla opitaan ratkaisemaan ongelmia, arjessa vaadittavia taitoja ja tietysti käsityötaitoja. Haluaisin, että oppilaat oppisivat peruskoulun aikana ymmärtämään kokonaisen käsityöprosessin alun suunnittelusta tuotteen hävittämiseen. Kokonaisen prosessin välityksellä haluan opettaa oppilaille kestävää kehitystä ja kunnioitusta käsityöyrittäjyyttä kohtaan. Kokonaiseen käsityöprosessiin kuuluu olennaisena osana opetussuunnitelmankin peräänkuuluttama suunnittelu. Oppilaiden tulisi mielestäni päästä jokaisessa työssään suunnittelemaa jotakin itse, vaikka koko työn suunnittelu onkin hieman epärealistista, sillä kaikki tekniikat eivät ole oppilailla hallussa vaan niitä opitaan töitä tehdessä.

Haluaisin, että käsityöt eivät jakautuisi selkeästi poikien ja tyttöjen tekniseen ja tekstiilityöhön, vaan oppilaiden töissä yhdisteltäisiin materiaaleja ja tekniikoita. Tuleva opetussuunnitelman myötä näin pitäisikin tapahtua. Opetuksessa pitää huomioida erilaiset oppija ja pyrkiä löytämään jokaiselle oppilaalle jotakin, mikä tuntuu omalta. Toivoisin, että oppilaat innostuisivat käsitöiden teosta itseni tavoin ja pitäisivät käsityötunteja onnistumisen hetkiä tarjoavana paikkana.