Tuotesuunnittelu: Barbien tuoli ja kertakäyttökenkä

Tehtävänä oli tehdä Barbielle mittatilaustyönä tuoli paperipilleista. Ansioina oli, jos pillejä käytti mahdollisimman vähän. Tuolia varten otin Barbielta mitat, jotta tuoli on mahdollisimman ergonominen. Päätin tehdä tavallisen ruokapöytään sopivan tuolin, jossa on käsinojat.

                                            

Paperipilleistä tekeminen oli kivaa askartelua, mutta opetti samalla myös rakenteiden kestävyydestä. Huomasin, että ristikkorakenne tuki parhaiten esimerkiksi jalkoja jouden tuli pysyä suorina. Meinasin aluksi tehdä myös istumen ristikoksi, mutta hoksasin, että todellisuudessa metalliristikon päällä istuminen ei olisi kovin mukavaa. Olen tyytyväinen valmiiseen tuoliin ja se kesti hyvin Barbien istumisen. Tällä rakenteella pillejäkään ei olisi voinut käyttää vähempää. Valmiista tuolist ei ole kuvia tuolien. Katoamisen vuoksi

Alakoulussapillit ovat oiva apu tuotesuunníttelussa. Niiden avulla voi rakentaa monimutkaisemman tuotteen helposti ja näin tutustua erilaisiin rakenteisiin. Pillien käyttöä voisi integroida myös kuvataiteeseen ja siellä designin ja sisustuksen käsittelyyn.

Toinen itse toteutettu tuotesuunnitteluharjoitus oli kertakäyttöinen kenkä, jossa käytetään kierrätysmateriaalia. Oman kenkäni taustalla oli ajatus siitä, miten lähes aina mukana kulkevista tuotteista saisi hätätilanteessa kengän, jossa jalka pysyy kuivana. Kenkän muodostui naisten terveyssiteestä, joka oli liimattu hedelmäpussin sisäpuolelle. Siteen tarkoituksena on toimia pehmentävänä pohjallisena ja tuoda kestävyyttä muovipussille. Kenkä sidotaan jalkaan muovipussin kahvoista. Kierrätysmateriaali tässä kengässä on muovipussi, massatuotantoon kengästäni ei ole.

Samantapainen tehtävänanto voisi toimia myös koulussa. Tällöin on ehkä syytä rajata käytettäviä materiaaleja tarkemmin esimerkiksi tuomalla kouluun maitotölkkejä, pahvilaatikoita ym. Tehtävä pistää ajattelemaan, mitä kengältä vaaditaan ja minkälaisiin olosuhteisiin se on tarkoitettu. Oppilailta voisi tulla monia mielenkiintoisia vaihtoehtoja, sillä lasten mielikuvitus on tunnetusti aikuisia parempi.

Tuotesuunnittelu alakoulussa

Tuotesuunnittelun opintojaksolla ymmärsin tuotesuunnittelun tärkeyden koulussa. Suunnitellessaan omia tuotteitaan oppilaat oppivat hahmottamaan omia taitojaan, ongelmanratkaisutaitoja ja arvostamaan käsitöitä ja tavaroiden suunnittelijoita.

Omalta alakouluajaltani muistan, että lähes kaikki tuotteet olivat suoraan mallista tehtyjä. Oikeastaa ainoa asia, jonka itse sai päättää oli langan tai maalin väri. Yläkoulun tekstiilityön tunneilla asia muuttui ja töitä pääsi itse suunnittelemaan. Sai etsiä itse mieluisan hameen käsityölehdistä ja käyttää omaa luovuutta farkkujen kierrätyksessä uudeksi tuotteeksi. Itse suunnitellun toutteen tekeminen oli paljon mielekkäämpää. Tietystikin alakoulussa suunnittelun mahdollisuudet ovat pienemmät, sillä lapsilla ei ole vielä ymmärrystä siitä, mitä tekniikoita he pystyvät käyttämään.

Professori Eila Lindforsin luennolla innostui käyttötarkoituksen ja tarpeen kautta etenevästä suunnittelusta. Minusta idea siitä, että oppilaat tekevät tutkimustyötä esimerkiksi patalapulta vaadittavista ominaisuuksista ja sen pohjalta suunnittelevat yoimivan tuotteen, oli loistava! Suunnitteluprosessin aikana oppilaat oppivat tutkivaa työskentelyä, yhteistyön tekoa ja materiaalitietoutta. Kaikkia töitä ei tietysti pysty suunnittelemaan näin tarkasti, sillä itse tuotteiden tekemiseenkin menee paljon aikaa. Mallikäsityötkin puoltavat asemaansa joissakin tilanteissa, esimerksi uusia perustekniikoita opetellessa. Myöskään toiselta matkimista ei mielestäni pidä kokonaan kieltää, sillä oikeassakin yhteikunnassa uudet tuotteet keksitään vanhojen pohjalta ja niitä kehittäen.

Reflektioita käsityönperusopinnoista

Käsityön perusopinnot ovat vahvistaneet tunnetta siitä, että haluan opettaa käsitöitä tulevaisuudessa. Opinnot ovat avartaneet kuvaa käsityön alasta, ja olen oppinut paljon uutta. Opinnot ovat myös tuoneet uutta innostusta vapaa-aja käsityöharrastukseen.

Opinnot ovat antaneet minulle itseluottamusta siitä, että pystyn opettamaan käsitöitä alakoulussa. Ainakin tekstiilipuolella uskon pystyväni toimimaan nyt melko sujuvasti. Teknisen puolella opinnot ovat sekä lisänneet itseluottamustani että vähentäneet sitä. Oppiessani koko ajan uutta, olen huomannut, miten suuri vastuu opettajalla on luokassa, jossa on paljon mahdollisia vaaran paikkoja. Kyseenalaistan myös kykyni hallita yksin luokallisen teknisessä työssä apua tarvistevia oppilaita. Näiden epäilysten poistuminen vaatisi kokemusta käytännön opetustyöstä esimerkiksi harjoittelujen aikana.

Suurimmat oivallukset opintojen aikana ovat olleet kokonaisen käsityöprosessin sisäistäminen ja ymmärrys siitä, että mitä tulevisuudessa käsityötunneillani tehdään on suuresti minusta ja kiinnostuksen kohteistani kiinni. Jotta pystyisin antamaan oppilailleni monipuolisen kuvan käsitöistä, pitää minun seurata jatkuvasti, mitä käsityön kentällä tapahtuu, ja opetella itse uusia tekniikoita. Valmiiksi en tule koskaan. Kokonaisesta käsityöprosessista erityisesti suunnittelu ja lopputuloksen koekäyttö näyttäytyvät minulle uudessa valossa. Jotta käsityötä olisi motivoivaa tehdä, pitäisi taustalla olla aito tarve. Tämä tarve herää oppilaille juuri suunnitteluvaiheessa. Opinnot ovat myös luoneet ymmärryksen opettajan suunnittelutyön tärkeydestä, jotta käsityötunneista tulee monipuolisia ja sujuvia.

Käsityökasvatuksen opintojen aikana yhdessä luodut opetusmateriaalit tulevat olemaan hyödyllisä työelämässä. Minusta on hyvä, että opinnoissa toteutettiin töitä ja tehtäviä, jotka ovat lähes sellaisinaan hyödynnettävissä koulussa. Myös haastavammat työt ovat olleet hyviä oman aineenhallinnan lisääjiä ja kirjalliset työt ovat saaneet pohtimaan, millaista käsityötä tulen opettamaan ja haluan opettaa.

Opintojen aikana olen oppinut käsittelemään uusia materiaaleja muovista metalleihin ja oppinut uusia tekniikoita niin tekstiilityön kuin teknisenkin työn puolelta. Olen tyytyväinen siihen, että opinnot sisälsivät molempia aloja, sillä eri materiaalien yhdistäminen on tulevaisuutta. Uusien tekniikoiden oppiminen on tuonut monipuolisuutta vapaa-ajan käsitöihini ja lisänneet uskallusta kokeilla haastaviltakin vaikuttavia töitä.

Hyvä oppimateriaali

Oppimateriaalin toimivuus riippuu sen käyttötarkoituksesta. Oppimateriaalin, joka tulee opettajan esityksen tueksi, ei esimerkiksi tarvitse olla niin yksityiskohtaista kuin sellaisen, joka on tarkoitettu oppilaiden itseopiskelua varten. Kaiken oppimateriaalin tulee olla selkeää ja havainnollista. Tekniikoita kuvaavassa materiaalissa mielestäni kuvat ja videot ovat pääosassa, sillä niistä on helpompi hahmottaa, mitä pitäisi tehdä.Tekniikkakuvat ja videot tulisi olla kuvattu tekijän silmin, jolloin se on helpompi toistaa itse. Sanallisessa oppimateriaalissa pitaisi pyrkiä tiiviyteen ja ydinkohtin painottamiseen, sillä suuren tekstimäärän lukeminen on raskasta.

Monimateriaalisuus tekstiilityön sisällöissä -oppintojaksolla loin kaksi oppilaiden oman työskentelyn tueksi sopivaa materiaalipakettia virkkauksesta ja neulonnasta. Kumpaakin materiaalia opettaja voi käyttää myös tekniikoiden esittelyssä. Materiaaleihin olen hakenut video-ohjeet kaikkiin perustekniikoihin. Huomioin materiaaleissa sekä oikea- että vasenkätiset, sillä varsinkin vasenkätisiä video-ohjeet auttavat, jos opettaja ei osaa itse tehdä työtä "toisella" kädellä. Perustekniikoiden lisäksi olen liittänyt materiaaleihin sukan ja lapasen ohjeet, joita voi käyttää työskentelyn tukena. Materiaalit eivät ole tarkoitetu yhdellä oppitunnilla tai edes yhdellä luokka-asteella käsiteltäviksi, vaan niistä opettaja voi poimia aina tiettyyn tilanteeseen sopivat osat.

Oppilaiden työohjeeksi sopivan applikointimateriaalin voi esimerkiksi tuostaa tai heijastaa luokan seinälle. Tämä materiaali sopii hyvin opettajan ohjeistuksen tueksi ja oppilaiden työskentelyn tueksi. Pyrin tekemään ohjeista selkeät ja havainnolliset liittämällä niihin paljon kuvia ja pyrkimällä tekstissä yksinkertaisiin ilmaisuihin.

Peltirasia ja juotoskokeilu

Peltirasi oli tarjoitus koota juottamalla, mutta koska käytin materiaalina pinnoitettua peltipurkkia, ei juottaminen onnitunut. Liitokset on siis tehty niittaamalla. Rasia on mitoitetut kahdelle korttipakalle.

Aloitin laatikon tekemisen piitämällä levityskuvan ensin paperille ja siirtämällä sen peltilevylle. Kuvio leikattiin irti peltisaksilla.

 

Ensimmäisenä rasiasta taivutettiin "saumavarat", jotta reunat eivät jää teräviksi. Seuraavaksi taivutettiin lyhyet sivut ja pitkien sivujen siivekkeet. Nämä taivutukset tehtiin kanttikoneella.

Viimeisenä taivutettiin pitkät sivut käsin puukappaleiden ja puuvasaran avulla.

Tämän jälkeen oli niittien kiinnittämisen vuoro. Niittien siisti kiinnittäminen oli vaikeaa, sillä käytin aluksi väärän mallista punsselia rasian sisällä, eikä rasia meinannut pysyä paikallaan. Kun löysin käyrän punsselin työskentelykin helpottui ja lopputuloksesta tuli paljon parempi

 Peltirasian kannen tein muovilevystä tyhjiömuovaimella. Muottini oli aavistuksen liian pieni, joten kannen kulmat ovat alkaneen halkeamaan. Rasian lopputulosta ei oikein voi sanoa siistiksi, sillä pinta naarmuuntui työstön aikana ja kulmat ovat viilauksesta huolimatta rosoiset.

Kokeilin pehmytjuotoksen tekoa erilliselle peltilevylle. Juotettavien pintojen tulee olla puhtaat, jotta liitos onnistuu. Metallin kuumentamisessa pitää myös olla kärsivällinen, sillä se vei yllättävän kauan aikaa. Omassa juotoksessani tein jotain väärin, sillä vain yhdessä kohdassa tinalanka suli niin, että se imeytyi koko liitoksen leveydeltä liitosväliin. Muuten tina suli ja jähmettyi suurimmaksi osaksi liitoskohdan eteen.

Niittauksen voisi myös korvata popniiteilla, jotka on helpompi kiinnittää.

Rasian tekeminen onnistuisi hyvin alakoulussa ja sen voisi liittää matematiikan geometrian jaksoon. Levityskuvan tekeminen parantaa oppilaiden geometrista hahmotuskykyä. Rasian teon työvaiheet ovat melko yksinkertaiset, ainoastaan taittojärjestys vaatii hieman pohdintaa, jotta se on järkevä. Sekä niittaus että juotokset onnistuvat alakoulussa, varsinkin viidennellä tai kuudennella luokalla. Perinteisen niittauksen siisteys vaatii tosin harjoitusta.

Hitsauskokeilu

Hitsaaminen oli yllättävän mukavaa ja helpohkoa, vaikka se näyttääkin hurjalta lentävien kipinöiden vuoksi. Suojavaatteiden ja kypärän kanssa kipinät pystyy kuitenkin unohtamaan ja liekin näkemään. Kokeilin ensin liekinkuljetusta hukkapalalle ja huomasin, että siistin jäljen tekeminen vaatii hitaat ja tasaiset liikkeet. Varsinaisena työnä tein kirjatuen, jossa liitin kaksi paksua teräslevyä yhteen hitsaamalla. Liittäminen onnistui hyvin ja lopputuloskin on melko siisti.

Pintakäsittelin kirjatuen mustaksi spray-maalilla. Maalasin tuen neljään kertaan: ensin kolme kertaa viiden minuutin välein ja vielä kerran viikon kuluttua. Aluksi suihkutin pystysuoraan osaan liian paksun kerroksen maalia, joka teki työhön ruman valumajäljen. Tämän olisi pystynyt korjaamaan hiomalla maalia kuivumisen jälkeen kevyesti, mutta koska kohta jää käytössä piiloon, jätin sen sellaiseksi. Spray-maalia käyttäessä pitää muistaa käyttää vetokaappia. Itse en välttämättä käyttäisi ainetta alakoulussa höyryjen ja väärinkäyttöön houkuttelevan työtavan vuoksi.

Elektroniikka alakoulussa

Viime harjoittelussani toimin apuopettajana nelosluokan teknisen työn tunnilla, jossa oppilaat tutustuivat elektroniikkaan harjoitussarjojen kautta. Sarjat toimivat luokan kanssa hyvin, sillä tehtävien ohjeistukset olivat selkeitä ja tehtävät pistivät pohtimaan syitä ilmiöille. Oppilaat kaipasivat jonkun verran apua varsinkin aluksi, mutta  harjoittelussa tämä ei haitannut, sillä aikuisia oli luokassa useampi. Ennen harjoitussarjoja kannattaa mielestäni käydä hieman ainakin termejä läpi yhteisesti (esim. avoin ja suljettu virtapiiri, kytkin) ja sarjojen käytön jälkeen tarkistaa tehtävät yhdessä, jotta kaikki ymmärtävät asiat oikein.

Ensimmäiseksi elektroniikkatyöksi sopii hyvin yövalo, sillä siinä ei ole monimutkaisia liitäntöjä. Ennen viarllisen työn tekoa kannattaa kuitenkin harjoitella elektroniikkajuotosten tekoa esimerkiksi Mr. Componentin mudossa. Yövalon kotelossa on monia vaihtoehtoja, joten oppilaat voivat suunnitella sen itse sopivien rajojen sisällä. Itse suunnittelin tekeväni yövalosta parvekkeelle lyhdyn lasipurkkiin. Työ on kuitenkin vielä kesken, sillä lasipurkki jäi äitienpäivänä väärään kupunkiin. Lyhdyn elektroniikka kiinnitetään lasipurkin kanteen, josta kosketuskytkiminä toimivat metallilangat tulevat ulos. Purkin sisälle tulee meriheinää ja mahdollisesti jotain kuivakukkia peittämään piirilevyä.

Yövalon elektroniikka

Vuonna 2016 voimaan astuvan opetussuunnitelman myötä 3. - 6. luokan käsitöihin sisältyy ohjelmointikokeiluja, joten elektroniikkaa tulisi opettaa joka luokalla, jotta soveltavan ohjelmoinnin käyttö onnistuu. Eleksronisia laitteita voisi ohjelmoida esimerkiksi PICAXElla. Itse en ole tätä ehtinyt kokeilla, mutta olen kokeillut muita graafisia ohjelmointiympäristöjä, jotka mielestäni valmentavat hyvin tähän. Esimerkiksi Hour of code -ohjelmalla oppilaat (ja opettajat) pääsevät tutustumaan ohjelmoinnin perusteisiin, kuten jos-lauseisiin ja luuppeihin.