Kuparilusikka

Kuparilusikka on oiva työ tuotesuunnittelun harjoitteluun. Riippuen käyttötarkoituksesta lusikan varresta voi tehdä pidemmän tai lyhyemmän, ja varren ja lusikkaosan muotoilussa oikeastaan mielikuvitus on rajana. Ainoastaan liian kapeita kohtia pitää välttää. Myös pinnan koristelussa on runsaasti vaihtoehtoja. Perinteisen löylykauhan korvaajana kuparilusikka on oiva vaihtoehto, sillä myös lusikan vamistuksessa tulee käytyä läpi monia metallin käsittelyn tekniikoita ja materiaalia kuluu löylykauhaa vähemmän. Lusikka voi myös olla motivoivampi työ, sillä jokaisella oppilaalla ei välttämättä ole saunaa kotona.

Kuparilukikan valmistus aloitetaan piirtämällä erilaisia luonnoksia, joista valitaan toteutettava malli. Kuparilusikka tehdään n. millin paksuisesta kuparilevystä.  Ennen leikkaamista lusikan aihio kuumennetaan kaasupolttimella punahehkuiseksi n. minuutin ajan, jolloin kuparista tulee pehmeämpää ja helpommin työstettävää. Tässä tulee muistaa työturvallisuus sitomalla pitkät hiukset ja käyttämällä suojakäsineitä ja -vaatteita. Kuumaan levyyn tartutaan pihdeillä.Jäähdytyksen jälkeen levy kiillotetaan teräsvillalla.

Malli leikataan paperista ja ääriviivat piirretään piirtopuikolla aihioon levylle. Pyöreiden kulmien leikkauksessa apuna voi käyttää pylväsporaponetta, jolloin tulee muistaa silmien suojaaminen ja levyn kiinnitys. Itse en tarvinnut porauksia. Alakoulussa pylväsporakoneen käyttö vaatii opettajan valvontaa. Lusikka leikataan irti aihiosta peltisaksilla. Pienille oppilaille peltisaksien käyttö voi olla vaikeaa, sillä sakset ovat melko isot ja metalli kovaa. Leikkauksen jälkeen lusikan reunat viilataan sileiksi. Tämän jälkeen lusikka pakotetaan muotoonsa pakotusvasaralla puisen alustan päällä. Jokainen kohta pakotetaan, jolloin kupari kovettuu.

Lopuksi lusikka koristellaan punsselien ja kirjainmeisteiden avulla. Riippuen kuvioinnista sen voi tehdä myös ennen pakotusta. "Kuopalla" olevat kuviot voi värjätä tummiksi patinoimalla. Patinointiainetta ei saa joutua iholle ja silmiin, joten käsineiden käyttö kannattaa ja koulussa käyttäisin ehkä jopa suojalaseja. Tämän jälkeen lusikka silitetään tasapäisellä vasaralla metallisen alustan päällä. Tällöin lusikasta tulee tasaisempi ja kiiltävämpi.  Itse en tätä vaihetta huomannut tehdä. Lopuksi lusikka kiillotetaan teräsvillan, kankaan ja kiillotustahnan avulla.

Olen tyytyväinen lusikkaani ja se vastasi suunnitelmaani. Lusikkaa oli mukava tehdä, sillä se tulee oikeasti käyttöön. Uskon, että se motivoi myös oppilaita.