Projekti: Keittiön tuolinpäälliset

Suunnitelma

Valmistan irtopäälliset keittiön tuoleihin. Ajatus tuolinpäällisiin tuli siitä, etteivät valkoiset keinonahkaiset tuolit ole enää kovin puhtaan valkoiset ja niiden puhtaanapito on työlästä. Pidennän tuolien käyttöaikaa hupuilla. Tuoleja on kaiken kaikkiaan neljä, mutta projektin aikana teen niihin päällisiin kaavat ja vain yhden valmiin päällisen.

Kriteerit:

• helppo pukea päälle ja ottaa pois 
• helppo pitää puhtaana 
• sopii yhteen keittiön sisustuksen kanssa 
• tahrat eivät näy heti

Kriteerien pohjalta suunnittelin tarrakiinnityksellä olevat huput. Tarrojen vastakappaleen liimaan tai nidon tuolin pohjan reunoihin.  Hupuista tulee ”tyköistuvat”, sillä pienessä keittiössä pitkät helmat lisäisivät ahtauden tuntua, kun tuolien alle ei näe. Väriksi valitsen tummanruskean, tummanharmaan tai mustan, jotka nousevat keittiön kaapeista ja verhoista. Tahrat eivät myöskään näy tummasta kankaasta.

Työn etenemisen suunnitelma:

1. Kaavoitus: Teen hupuille itse kaava vanhan lakanan avulla. Kiinnitän lakanan tiiviisti tuoliin teipillä ja piirrän hupun osat tulissa olevien saumojen perusteella osa kerrallaan. Kaavojen piirtämisen jälkeen leikkaan ne irti reilu sentin saumanvaralla ja ompelen viivojen mukaan yhteen pitkällä tikin pituudella. Sovitan lakanasta tehtyä huppua tuolille. Puran hupun. Jos huppu vaatii muokkausta teen kaavoihin tarvittavat muokkaukset.
2. Huppukankaan menekin laskeminen kaavojen perusteella ja kankaan hankkiminen.
3. Kankaan leikkaaminen kaavojen mukaan. 
4. Hupun ompelu. Hupun saumoiksi tehdään yhteen huolitellut saumat. Hupun alareunaan tarranauhojen alle tule yksinkertaiset taitokset.

Työn eteneminen

Suunnitelman esittelydemolla saatujen ehdotusten pohjalta muokkasin alkuperäistä kaavoitussuunnitelmaa siten, että tein etukappaleeseen erikseen selkä ja istuinkappaleen, jotta hupun istuvuus paranee. Lisäksi muutin kiinnitystä siten, että sen sijaan että kiinnittäisin tarranauhan tuoliin, teenkin hupun tuolin alle menevistä osista pidemmät ja kiinnitän vastakappaleet niihin. Istuinosan alle ehdotettiin laitettavaksi jokin "stopperi", joka estäisi päällisen liikkumasta käytössä, mutta totesin että päällisestä tulee niin istuva, että se pysyy paikallaan. Lisäksi ehdotettiin pehmusteen teko, mutta tuoli on itsessään jo riittävän pehmeä.

Työn valmistuksessa haastavinta oli kaavojen tekeminen. Tein kaavat vanhasta lakanasta kiinnittämällä lakanan teipillä tuoliin ja piirtämällä tuolin saumojen avulla kappaleiden rajat. Ajattelin tämän olevan yksinkertaista, mutta irtoilevat teipit ja vähän venyvä kaavakangas vaikeuttivat yhtenäisten viivojen piirtämistä. Kaavojen piirron jälkeen suoristin viivat viivoittimen avulla ja neulasin kappaleet yhteen. Sovituksen jälkeen ompelin kaavoista pitkällä tikillä koehupun, joka oli heti hyvänkokoinen. Leikkasin huppuun puolentoista sentin saumavarat ja purin sen taas osiin.  

Tämän jälkeen laskin kankaan menekin neljään tuoliin asettelemalla kaavat olohuoneen lattialle kankaan leveydelle (oletus 140 cm). Kangasta tarvitsin kuusi metriä. Kankaaksi valikoitui lopulta verhoilukankaiden sijaa Ikean paksu puuvillakangas hyvän hinta-laatu-suhteensa vuoksi. Oikeisiin verhoilukankaisiin olisikin uponnut opiskelijabudjettiin nähden liikaa rahaa.

Oletin oikean hupun valmistuksen olevan aivan helppo juttu kaavoituksen jälkeen, mutta toisin kävi. Itse piirretyt kaavat eivät olleet reunoiltaan suoria, mikä hankaloitti oikeiden ompelulinjojen löytymistä. Oikeankokoisen hupun tekeminen onnistui lopulta useiden sovitusten ja purkamisten jälkeen. Aluksi ompelin ensin selän valmiiksi ja kiinnitin siihen istuinkappaleen. Reunuksen kiinnityksen jälkeen huomasin, ettei huppu istu tuoliin ollenkaan ja purin selän irti. Sauman uudelleen ompelun jälkeen istuvuus parani, ja huomasi, että osat olisi kannattanut ommella tässä järjestyksessä heti  alussa.

Valmiin työn arviointi

Tuolinpäällinen toimii käyttötarkoituksessaan melko hyvin: se suojaa tuolia ja näyttää melko hyvältä. Kankaan väri sopii hyvin keittiööni, mutta kangas kerää kangas koirankarvoja itseensä. Ajattelin käsitellä kankaan huonekalusuojasuihkeella, joka estää lian tarttumista kankaaseen. Istuinosan istuvuus voisi olla parempi: istuinkappale on hieman liian kapea ja pitkä. Korjaankin kaavoja kolmea jäljellä olevaa tuolia varten. Muuten päällinen istuu hyvin. Tosin selkäosassa voisi olla hieman enemmän väljyyttä, sillä jos kangas kutistuu tulevissa pesuissa yhdestä pesusta huolimatta, tuolinpäällinen ei todennäköisesti mahdu enää tuolin päälle.  Myös tarranauhojen kohdistamisessa olisi pitänyt olla tarkempi, sillä nyt ne eivät kohtaa joka kohdassa, mutta pitävt kuitenkin päällisen paikallaan.

Projektin aikana opittua

• Huolellinen kaavojen valmistus takaa onnistuneen lopputuloksen. Itse olisin voinut olla tässä vielä tarkempi, enkä ajatella virheiden korjaantuvan ompeluvaiheessa. Esimerkiksi kaavojen reunojen suoristaminen olisi helpottanut kummasti oikeiden ompelulinjojen valintaa.
• Kaarevien kohtien ompelussa tulee olla tarkkana. Vaikeimpia kohtia ompelussa oli kaarevien osien liittäminen toisiinsa, sillä jos toista kangasta ei venyttänyt riittävästi syntyi rumia ryppyjä.
• Ei saa aliarvioida ”helpolta” vaikuttavan työn vaativuutta. Ajattelin alussa, että tuolinpäällisen tekeminen on tosi helppoa ja nopeaa; sen kun piirtää kaavat ja ompelee kangaspalat kasaan. Näinhän se käytännössäkin meni, mutta kaavojen piirtäminen oli yllättävän aikaa vievää puuhaa ja ompelussakin oli omat haasteen paikkansa, kun työhön ei ollut valmiiksi kirjoitettuja ohjeita.
• Suunnittelu on kaiken perusta. Huolellisella työvaiheiden suunnittelulla säästää paljon aikaa, kun ei tehdessä tarvitse ihmetellä mitä missäkin järjestyksessä kannattaa tehdä.
• Tarpeeseen tehtävän tuotteen tekeminen motivoi aivan eri tavoin kuin ylhäältä annetun työn tekeminen. Kun jotain oikeasti tarvitsee, sen haluaa tehdä niin hyvin, että tuotetta kehtaa pitää esillä ja se kestää käytössä. Tämä on hyvä pitää mielessä, kun tulevaisuudessa suunnittelen käsityön opetustani.