Tuotesuunnittelu: Barbien tuoli ja kertakäyttökenkä

Tehtävänä oli tehdä Barbielle mittatilaustyönä tuoli paperipilleista. Ansioina oli, jos pillejä käytti mahdollisimman vähän. Tuolia varten otin Barbielta mitat, jotta tuoli on mahdollisimman ergonominen. Päätin tehdä tavallisen ruokapöytään sopivan tuolin, jossa on käsinojat.

                                            

Paperipilleistä tekeminen oli kivaa askartelua, mutta opetti samalla myös rakenteiden kestävyydestä. Huomasin, että ristikkorakenne tuki parhaiten esimerkiksi jalkoja jouden tuli pysyä suorina. Meinasin aluksi tehdä myös istumen ristikoksi, mutta hoksasin, että todellisuudessa metalliristikon päällä istuminen ei olisi kovin mukavaa. Olen tyytyväinen valmiiseen tuoliin ja se kesti hyvin Barbien istumisen. Tällä rakenteella pillejäkään ei olisi voinut käyttää vähempää. Valmiista tuolist ei ole kuvia tuolien. Katoamisen vuoksi

Alakoulussapillit ovat oiva apu tuotesuunníttelussa. Niiden avulla voi rakentaa monimutkaisemman tuotteen helposti ja näin tutustua erilaisiin rakenteisiin. Pillien käyttöä voisi integroida myös kuvataiteeseen ja siellä designin ja sisustuksen käsittelyyn.

Toinen itse toteutettu tuotesuunnitteluharjoitus oli kertakäyttöinen kenkä, jossa käytetään kierrätysmateriaalia. Oman kenkäni taustalla oli ajatus siitä, miten lähes aina mukana kulkevista tuotteista saisi hätätilanteessa kengän, jossa jalka pysyy kuivana. Kenkän muodostui naisten terveyssiteestä, joka oli liimattu hedelmäpussin sisäpuolelle. Siteen tarkoituksena on toimia pehmentävänä pohjallisena ja tuoda kestävyyttä muovipussille. Kenkä sidotaan jalkaan muovipussin kahvoista. Kierrätysmateriaali tässä kengässä on muovipussi, massatuotantoon kengästäni ei ole.

Samantapainen tehtävänanto voisi toimia myös koulussa. Tällöin on ehkä syytä rajata käytettäviä materiaaleja tarkemmin esimerkiksi tuomalla kouluun maitotölkkejä, pahvilaatikoita ym. Tehtävä pistää ajattelemaan, mitä kengältä vaaditaan ja minkälaisiin olosuhteisiin se on tarkoitettu. Oppilailta voisi tulla monia mielenkiintoisia vaihtoehtoja, sillä lasten mielikuvitus on tunnetusti aikuisia parempi.

Tuotesuunnittelu alakoulussa

Tuotesuunnittelun opintojaksolla ymmärsin tuotesuunnittelun tärkeyden koulussa. Suunnitellessaan omia tuotteitaan oppilaat oppivat hahmottamaan omia taitojaan, ongelmanratkaisutaitoja ja arvostamaan käsitöitä ja tavaroiden suunnittelijoita.

Omalta alakouluajaltani muistan, että lähes kaikki tuotteet olivat suoraan mallista tehtyjä. Oikeastaa ainoa asia, jonka itse sai päättää oli langan tai maalin väri. Yläkoulun tekstiilityön tunneilla asia muuttui ja töitä pääsi itse suunnittelemaan. Sai etsiä itse mieluisan hameen käsityölehdistä ja käyttää omaa luovuutta farkkujen kierrätyksessä uudeksi tuotteeksi. Itse suunnitellun toutteen tekeminen oli paljon mielekkäämpää. Tietystikin alakoulussa suunnittelun mahdollisuudet ovat pienemmät, sillä lapsilla ei ole vielä ymmärrystä siitä, mitä tekniikoita he pystyvät käyttämään.

Professori Eila Lindforsin luennolla innostui käyttötarkoituksen ja tarpeen kautta etenevästä suunnittelusta. Minusta idea siitä, että oppilaat tekevät tutkimustyötä esimerkiksi patalapulta vaadittavista ominaisuuksista ja sen pohjalta suunnittelevat yoimivan tuotteen, oli loistava! Suunnitteluprosessin aikana oppilaat oppivat tutkivaa työskentelyä, yhteistyön tekoa ja materiaalitietoutta. Kaikkia töitä ei tietysti pysty suunnittelemaan näin tarkasti, sillä itse tuotteiden tekemiseenkin menee paljon aikaa. Mallikäsityötkin puoltavat asemaansa joissakin tilanteissa, esimerksi uusia perustekniikoita opetellessa. Myöskään toiselta matkimista ei mielestäni pidä kokonaan kieltää, sillä oikeassakin yhteikunnassa uudet tuotteet keksitään vanhojen pohjalta ja niitä kehittäen.

Reflektioita käsityönperusopinnoista

Käsityön perusopinnot ovat vahvistaneet tunnetta siitä, että haluan opettaa käsitöitä tulevaisuudessa. Opinnot ovat avartaneet kuvaa käsityön alasta, ja olen oppinut paljon uutta. Opinnot ovat myös tuoneet uutta innostusta vapaa-aja käsityöharrastukseen.

Opinnot ovat antaneet minulle itseluottamusta siitä, että pystyn opettamaan käsitöitä alakoulussa. Ainakin tekstiilipuolella uskon pystyväni toimimaan nyt melko sujuvasti. Teknisen puolella opinnot ovat sekä lisänneet itseluottamustani että vähentäneet sitä. Oppiessani koko ajan uutta, olen huomannut, miten suuri vastuu opettajalla on luokassa, jossa on paljon mahdollisia vaaran paikkoja. Kyseenalaistan myös kykyni hallita yksin luokallisen teknisessä työssä apua tarvistevia oppilaita. Näiden epäilysten poistuminen vaatisi kokemusta käytännön opetustyöstä esimerkiksi harjoittelujen aikana.

Suurimmat oivallukset opintojen aikana ovat olleet kokonaisen käsityöprosessin sisäistäminen ja ymmärrys siitä, että mitä tulevisuudessa käsityötunneillani tehdään on suuresti minusta ja kiinnostuksen kohteistani kiinni. Jotta pystyisin antamaan oppilailleni monipuolisen kuvan käsitöistä, pitää minun seurata jatkuvasti, mitä käsityön kentällä tapahtuu, ja opetella itse uusia tekniikoita. Valmiiksi en tule koskaan. Kokonaisesta käsityöprosessista erityisesti suunnittelu ja lopputuloksen koekäyttö näyttäytyvät minulle uudessa valossa. Jotta käsityötä olisi motivoivaa tehdä, pitäisi taustalla olla aito tarve. Tämä tarve herää oppilaille juuri suunnitteluvaiheessa. Opinnot ovat myös luoneet ymmärryksen opettajan suunnittelutyön tärkeydestä, jotta käsityötunneista tulee monipuolisia ja sujuvia.

Käsityökasvatuksen opintojen aikana yhdessä luodut opetusmateriaalit tulevat olemaan hyödyllisä työelämässä. Minusta on hyvä, että opinnoissa toteutettiin töitä ja tehtäviä, jotka ovat lähes sellaisinaan hyödynnettävissä koulussa. Myös haastavammat työt ovat olleet hyviä oman aineenhallinnan lisääjiä ja kirjalliset työt ovat saaneet pohtimaan, millaista käsityötä tulen opettamaan ja haluan opettaa.

Opintojen aikana olen oppinut käsittelemään uusia materiaaleja muovista metalleihin ja oppinut uusia tekniikoita niin tekstiilityön kuin teknisenkin työn puolelta. Olen tyytyväinen siihen, että opinnot sisälsivät molempia aloja, sillä eri materiaalien yhdistäminen on tulevaisuutta. Uusien tekniikoiden oppiminen on tuonut monipuolisuutta vapaa-ajan käsitöihini ja lisänneet uskallusta kokeilla haastaviltakin vaikuttavia töitä.

Hyvä oppimateriaali

Oppimateriaalin toimivuus riippuu sen käyttötarkoituksesta. Oppimateriaalin, joka tulee opettajan esityksen tueksi, ei esimerkiksi tarvitse olla niin yksityiskohtaista kuin sellaisen, joka on tarkoitettu oppilaiden itseopiskelua varten. Kaiken oppimateriaalin tulee olla selkeää ja havainnollista. Tekniikoita kuvaavassa materiaalissa mielestäni kuvat ja videot ovat pääosassa, sillä niistä on helpompi hahmottaa, mitä pitäisi tehdä.Tekniikkakuvat ja videot tulisi olla kuvattu tekijän silmin, jolloin se on helpompi toistaa itse. Sanallisessa oppimateriaalissa pitaisi pyrkiä tiiviyteen ja ydinkohtin painottamiseen, sillä suuren tekstimäärän lukeminen on raskasta.

Monimateriaalisuus tekstiilityön sisällöissä -oppintojaksolla loin kaksi oppilaiden oman työskentelyn tueksi sopivaa materiaalipakettia virkkauksesta ja neulonnasta. Kumpaakin materiaalia opettaja voi käyttää myös tekniikoiden esittelyssä. Materiaaleihin olen hakenut video-ohjeet kaikkiin perustekniikoihin. Huomioin materiaaleissa sekä oikea- että vasenkätiset, sillä varsinkin vasenkätisiä video-ohjeet auttavat, jos opettaja ei osaa itse tehdä työtä "toisella" kädellä. Perustekniikoiden lisäksi olen liittänyt materiaaleihin sukan ja lapasen ohjeet, joita voi käyttää työskentelyn tukena. Materiaalit eivät ole tarkoitetu yhdellä oppitunnilla tai edes yhdellä luokka-asteella käsiteltäviksi, vaan niistä opettaja voi poimia aina tiettyyn tilanteeseen sopivat osat.

Oppilaiden työohjeeksi sopivan applikointimateriaalin voi esimerkiksi tuostaa tai heijastaa luokan seinälle. Tämä materiaali sopii hyvin opettajan ohjeistuksen tueksi ja oppilaiden työskentelyn tueksi. Pyrin tekemään ohjeista selkeät ja havainnolliset liittämällä niihin paljon kuvia ja pyrkimällä tekstissä yksinkertaisiin ilmaisuihin.

Peltirasia ja juotoskokeilu

Peltirasi oli tarjoitus koota juottamalla, mutta koska käytin materiaalina pinnoitettua peltipurkkia, ei juottaminen onnitunut. Liitokset on siis tehty niittaamalla. Rasia on mitoitetut kahdelle korttipakalle.

Aloitin laatikon tekemisen piitämällä levityskuvan ensin paperille ja siirtämällä sen peltilevylle. Kuvio leikattiin irti peltisaksilla.

 

Ensimmäisenä rasiasta taivutettiin "saumavarat", jotta reunat eivät jää teräviksi. Seuraavaksi taivutettiin lyhyet sivut ja pitkien sivujen siivekkeet. Nämä taivutukset tehtiin kanttikoneella.

Viimeisenä taivutettiin pitkät sivut käsin puukappaleiden ja puuvasaran avulla.

Tämän jälkeen oli niittien kiinnittämisen vuoro. Niittien siisti kiinnittäminen oli vaikeaa, sillä käytin aluksi väärän mallista punsselia rasian sisällä, eikä rasia meinannut pysyä paikallaan. Kun löysin käyrän punsselin työskentelykin helpottui ja lopputuloksesta tuli paljon parempi

 Peltirasian kannen tein muovilevystä tyhjiömuovaimella. Muottini oli aavistuksen liian pieni, joten kannen kulmat ovat alkaneen halkeamaan. Rasian lopputulosta ei oikein voi sanoa siistiksi, sillä pinta naarmuuntui työstön aikana ja kulmat ovat viilauksesta huolimatta rosoiset.

Kokeilin pehmytjuotoksen tekoa erilliselle peltilevylle. Juotettavien pintojen tulee olla puhtaat, jotta liitos onnistuu. Metallin kuumentamisessa pitää myös olla kärsivällinen, sillä se vei yllättävän kauan aikaa. Omassa juotoksessani tein jotain väärin, sillä vain yhdessä kohdassa tinalanka suli niin, että se imeytyi koko liitoksen leveydeltä liitosväliin. Muuten tina suli ja jähmettyi suurimmaksi osaksi liitoskohdan eteen.

Niittauksen voisi myös korvata popniiteilla, jotka on helpompi kiinnittää.

Rasian tekeminen onnistuisi hyvin alakoulussa ja sen voisi liittää matematiikan geometrian jaksoon. Levityskuvan tekeminen parantaa oppilaiden geometrista hahmotuskykyä. Rasian teon työvaiheet ovat melko yksinkertaiset, ainoastaan taittojärjestys vaatii hieman pohdintaa, jotta se on järkevä. Sekä niittaus että juotokset onnistuvat alakoulussa, varsinkin viidennellä tai kuudennella luokalla. Perinteisen niittauksen siisteys vaatii tosin harjoitusta.

Hitsauskokeilu

Hitsaaminen oli yllättävän mukavaa ja helpohkoa, vaikka se näyttääkin hurjalta lentävien kipinöiden vuoksi. Suojavaatteiden ja kypärän kanssa kipinät pystyy kuitenkin unohtamaan ja liekin näkemään. Kokeilin ensin liekinkuljetusta hukkapalalle ja huomasin, että siistin jäljen tekeminen vaatii hitaat ja tasaiset liikkeet. Varsinaisena työnä tein kirjatuen, jossa liitin kaksi paksua teräslevyä yhteen hitsaamalla. Liittäminen onnistui hyvin ja lopputuloskin on melko siisti.

Pintakäsittelin kirjatuen mustaksi spray-maalilla. Maalasin tuen neljään kertaan: ensin kolme kertaa viiden minuutin välein ja vielä kerran viikon kuluttua. Aluksi suihkutin pystysuoraan osaan liian paksun kerroksen maalia, joka teki työhön ruman valumajäljen. Tämän olisi pystynyt korjaamaan hiomalla maalia kuivumisen jälkeen kevyesti, mutta koska kohta jää käytössä piiloon, jätin sen sellaiseksi. Spray-maalia käyttäessä pitää muistaa käyttää vetokaappia. Itse en välttämättä käyttäisi ainetta alakoulussa höyryjen ja väärinkäyttöön houkuttelevan työtavan vuoksi.

Elektroniikka alakoulussa

Viime harjoittelussani toimin apuopettajana nelosluokan teknisen työn tunnilla, jossa oppilaat tutustuivat elektroniikkaan harjoitussarjojen kautta. Sarjat toimivat luokan kanssa hyvin, sillä tehtävien ohjeistukset olivat selkeitä ja tehtävät pistivät pohtimaan syitä ilmiöille. Oppilaat kaipasivat jonkun verran apua varsinkin aluksi, mutta  harjoittelussa tämä ei haitannut, sillä aikuisia oli luokassa useampi. Ennen harjoitussarjoja kannattaa mielestäni käydä hieman ainakin termejä läpi yhteisesti (esim. avoin ja suljettu virtapiiri, kytkin) ja sarjojen käytön jälkeen tarkistaa tehtävät yhdessä, jotta kaikki ymmärtävät asiat oikein.

Ensimmäiseksi elektroniikkatyöksi sopii hyvin yövalo, sillä siinä ei ole monimutkaisia liitäntöjä. Ennen viarllisen työn tekoa kannattaa kuitenkin harjoitella elektroniikkajuotosten tekoa esimerkiksi Mr. Componentin mudossa. Yövalon kotelossa on monia vaihtoehtoja, joten oppilaat voivat suunnitella sen itse sopivien rajojen sisällä. Itse suunnittelin tekeväni yövalosta parvekkeelle lyhdyn lasipurkkiin. Työ on kuitenkin vielä kesken, sillä lasipurkki jäi äitienpäivänä väärään kupunkiin. Lyhdyn elektroniikka kiinnitetään lasipurkin kanteen, josta kosketuskytkiminä toimivat metallilangat tulevat ulos. Purkin sisälle tulee meriheinää ja mahdollisesti jotain kuivakukkia peittämään piirilevyä.

Yövalon elektroniikka

Vuonna 2016 voimaan astuvan opetussuunnitelman myötä 3. - 6. luokan käsitöihin sisältyy ohjelmointikokeiluja, joten elektroniikkaa tulisi opettaa joka luokalla, jotta soveltavan ohjelmoinnin käyttö onnistuu. Eleksronisia laitteita voisi ohjelmoida esimerkiksi PICAXElla. Itse en ole tätä ehtinyt kokeilla, mutta olen kokeillut muita graafisia ohjelmointiympäristöjä, jotka mielestäni valmentavat hyvin tähän. Esimerkiksi Hour of code -ohjelmalla oppilaat (ja opettajat) pääsevät tutustumaan ohjelmoinnin perusteisiin, kuten jos-lauseisiin ja luuppeihin.

iPad-teline muovista taivuttamalla

Muovityönä tein iPad-telineen, joka toimii myös kuvausalustana. Työ on hyvin yksinkertainen ja sopisi nopeaksi alakoulun työksi kaikilla luokka-asteilla. Kuumennusvaiheessa opettajan on hyvä valvoa työskentelyä.

Tarvikkeet:

A4-kokoinen muovilevy
muovintaivutin
hiekkapaperia

Ohjeet:

1. Mittaa sopivat taivutuskohdat, jotta valmis teline on halutussa kulmassa.
2. Kuumenna taivutuskohtaa muovintaivutuskuumentimen langan päällä. Huolehdi, että levy on suorassa. Muovi on kuumennut tarpeeksi, kun kuumennettava kohta on hieman kuopalla.

 3. Taivuta levy haluttuun kulmaan kuumennetusta kohdasta pöytää vasten.

4. Hio terävät reunat sileiksi hiekkapaperilla. Poista suojakalvo muovin pinnalta.

Mekaniikka

Mekniikkatyön tehtävänantona oli tehnä lelu, jossa pyörivä liike muutuu edestakaiseksi. Suunnitelmanani oli tehnä sätkyukko, jonka kaikki raajat heituvat, kun takana olevaa ratasta pyörittää. Logiikkani ei kuitenkaan riittänyt siihen, sillä en saanut tehtyä raajoista sen mittaisia, että ne ottaisivat ratakseen kiinni, mutta eivät estä sen pyörimistä. Työ supistui siis ukoksi, joka heiluttaa yhdellä kädellä. Unni on tehty vanerin jämäpaloista, joten siinä tule esille kierrätysteema. Ukon kiinteät osat on kiinnitety naulaliitoksin ja liikkuvat osat ruuvein. Liikkuvien osien ruuvien reiät tein puoli milliä ruuvia isommiksi, jotta osat pääsevät liikkuvaan vapaasti.

Mekaniikkatyöt sopisivat mielstäni hyvin peruskouluun. Niitä voi tehdä monella eri tasolla ja eri tavoin. Aina ei kaikkea tarvitse raketaa alusta asti itse vaan esimerkiksi technic legoilla pääsee hyvin tutustumaan yksinkertaisempiin ja monimutkaisempiin mekaanisiin sovelluksiin, joita löytyy ympäröivästä maailmasta. Omassa harjoittelussani nelosluokalla oppilaat rakensivat tuulimyllyt legoista ja olivat todella innoissaan tekemisestä, kun pääsivät ensin vauhtiin. Mekaniikkaa pystyy myös integroimaan muihin oppiaineisiin esimerkiksi fysiikan lakien kautta. Mekaniikkatöihin olisi luontevaa yhdistää myös elekroniikkaa. Oma työni on niin yksinkertainen, että sen valmistaminen onnistuisi jo kakkosluokkalaisilta. Ukkeleita voisi käyttää esimerkiksi nukketeatteriesityksissä draamaharjoitusten yhteydessä.

Kovajuotos: rosterinen sormus

Kovajuotoskokeiluksi teinruostumattomasta eräksestä sormuksen, josta pidän kovatsi. Valitettavasti se ei vain sovi yhteenkään sormistani, joten heti työn alussa tuli tehtyä mittavirhe.

Sormusta varten leikasin sivuleikkureilla sopovan mittaisen ja levyisen suikaleen metallileikkurilla. Pakotin suikaleen rinkulaksi vasaran ja lukkopihtien avulla niin, että suikaleen päät olivat kohdakkain. Liitoskoh

 

Tämän jälkeen leikkasin hopealangasta liitoskohtaan pala ja lisäsin liitoskohtaan juoksutetta. Liitoskohdan pitää olla täysin puhdas, jotta kovajuotos onnistuu. Vamistelujen jälkeen kuumensin liitoskohtaa bulee-polttimella kunnes hopea oli sulanut liitoksen väliin.

Jäähtynyttä sormusta työstettiin pakotusvaaran ja metalliputken avulla pyöreäksi. Kun sormus oli oikeanmuotoinen kiillotin sitä ensin teräsvillalla ja sitten dremelin karvaisella päällä. Viimeistelin kiillotuksen kiillotustahnalla ja kankaalla.

Sormuksen teko voisi sopia alakoulun ylimmille luokille, jolloin kovaa metallia on hlelpompi työstää. Metallin leikkuu ja kovajuotoksen kuumennus vaativat opettajan valvontaa, joten työn ohella olisi hyvä olla jokin toinen itsenäisempi työ. Sormuksen koristelussa oppilaat pääsisivät käyttämän luovuuttaan ja sormuksista tulisi persoonallisia. Hauska idea olisi toteuttaa käsityötuneilla kaikille oppilaille luokkasormukset.

Puuliitostyö: juustomuotti

Liitostyöksi valitsin ehdotetun juustomuotin. Innostuin aiheesta, sillä olen kiinnostunut peinteistä ja ruuanlaitosta. Työssä ei ollut montaa vaihetta, mutta silti se osoittautui yllättävän haastavaksi.

Piirros pohjasta katsottuna

Piirros päältä ja sivulta katsottuna

Työn teko aloitettiin liimalevyn valmistuksella koivulankusta. Liimalevyssä höylätystä laudasta sahataan pyörösahalla tankoja, jotka liitetään toisiinsa syysuunnat vuorotelen liimalla. Tein tangoista kapeita, jotta keihikon reunat eivät ala elämään, kun muottiin kaadetaan märkää juustomassaa valumaan.

Sahausviivojen piirtoa

Valmiit tangot

Liimalevy puristumassa

Valmis liimalevy höytäyksiä vailla

Höylätystä liimalevystä sahasin pyörösahalla neljä reunakappaletta ja yhden pohjakappaleen juustomuottia varten. Tein liitokseksi pyrstöuurreliitoksen (http://www.puuproffa.fi/PuuProffa_2012/fi/puusepan-liitokset/pyrstouurreliitos), joka pitää kehikon kasassa myös ilman liimaa.  Liitos on myös tukeva, jos kehikko turpoaa kosteuden vaikutuksesta. Reunakappaleiden toiseen päähän jyrsin lohenpyrstönmuotoisen uran ja toiseen päähän saman terän avulla uraan sopivan vastakappaleen. Uran jyrsiminen oli haastavaa, sillä yksi reunakappaleista lohkesi pahasti ja jouduin tekemään lisää liimalevyä. Reunakappaleiden urista tuli myös erisyvyisiä, sillä olin painanut levyjä eri voimakkuudella jyrsinnän aikana. Urien eri syvyydet korjasin lopuksi jyrsimällä ne kaikki uudelleen matalimpaan uraan mitoiteulla teränsyvyydellä, jolloin niihin olisi pitänyt olla helpompi tehdä vastakappaleet. Vastakappaleiden jyrsiminen oli haastavaa, sillä terän säätö oli millintarkkaa, jotta kappaleista tuli oikean kokoiset. Tuntien säätämisen jälkeen tein liian isot vastakappaleet, jotka korjasin käsin viilaamalla ja hiekkapaperilla hiomalla.

Onnistunut ura

Lohjennut kappale

Vastakappapeen korjailua

Ennen kehikon kokoamista kiinnitin vastakkasiin reunoihin kaksi puutappia, joiden päällä pohja pysyy. Pohjan kuvion jyrsin pylväsporakoneen avulla. Kuvio tehtiin liikuttamalla pylväsporakoneen tasoa terän pysyessä paikallaa. Tuskaisten liitosten jyrsimisten jälkeen pohjan jyrsiminen oli jo melkein kivaa ja helppoa. Lopuksi hioin kehikon ja pohjan kauttaaltaan ja pyöristin reunat hiomalla. Ennen ensimmäistä käyttöä käsittelen juustomuotin ruokaöljyllä, jotta se ei ime maita itseensä.

Pohjan kuvion jyrsimistä

Valmis pohja

Työni ei tällaisenaan sopisi alakouluun, sillä oppilaat eivät voi käyttää jyrsintä. äsinkin liitokse loisi taltalla tehdä, mutta sekin olisi todella haastavaa. Liitoksiksi voisi tehdä esimerkiksi poratappiliitokset, joissa käytettävää pylväsporakonetta oppilaat voivat käyttää opettajan valvonnassa. Muutenkaan työ ei välttämättä motivoi oppilaita, sillä juuston teko ei todennäköisesti houkuttele montaakaan oppilasta. Sen sijaan kehikon teon taitoa tarvitaan esimerkiksi laatikoiden teossa.

Valmis työ

Metallilankatyö

Metallilankatyössä oli tarkoituksena tehdä kolmiulotteinen työ, jossa on käytetty kahta eripaksuista metallilankaa. Omassa työssäni on käytetty galvakoituja teräslankoja. Työhöni sain idean metallilankatyökirjasta, josta löysin ohjeen vaatehenkarista tehtyyn vessapaperirullatelineeseen. Käytössäni ei ollut henkaria, joten käytin suunnilleen saman määrän metallilankaa. Työn teossa on käytetty apuna kärkipihtejä, lukkopihtejä ja puupalaa, johon on kiinnitety ruuvi. Ruuvatun puukappaleen avulla sai taivutettua lenkit, joita telineen saa kiinitettyä seinään. Liitokset on tehty kiertämällä lankaa itsensä ympärille. Ohuemman langan tarkoituksena on tukea työtä ja toimia koristeluna.

Työn tekeminen oli kivaa ja nopeaa. Haastavimmat kohdat taivuttaa olivat ruuvien kohdat, jotta niistä tulee tarpeeksi tiiviitä. Metallilanka materiaalina sopii hyvin myös alakouluun, sillä sen työstämiseen ei tarvita koneita. Aivan pienten oppilaiden kanssa paksut langat ovat todennäköisesti liian raskaita taivuttaa, mutta ohuemmat langat toimivat kaikille luokka-asteilla. Metallilangan taivutuksessa kannattaa käyttää hanskoja ja suojalaseja.

Kuparilusikka

Kuparilusikka on oiva työ tuotesuunnittelun harjoitteluun. Riippuen käyttötarkoituksesta lusikan varresta voi tehdä pidemmän tai lyhyemmän, ja varren ja lusikkaosan muotoilussa oikeastaan mielikuvitus on rajana. Ainoastaan liian kapeita kohtia pitää välttää. Myös pinnan koristelussa on runsaasti vaihtoehtoja. Perinteisen löylykauhan korvaajana kuparilusikka on oiva vaihtoehto, sillä myös lusikan vamistuksessa tulee käytyä läpi monia metallin käsittelyn tekniikoita ja materiaalia kuluu löylykauhaa vähemmän. Lusikka voi myös olla motivoivampi työ, sillä jokaisella oppilaalla ei välttämättä ole saunaa kotona.

Kuparilukikan valmistus aloitetaan piirtämällä erilaisia luonnoksia, joista valitaan toteutettava malli. Kuparilusikka tehdään n. millin paksuisesta kuparilevystä.  Ennen leikkaamista lusikan aihio kuumennetaan kaasupolttimella punahehkuiseksi n. minuutin ajan, jolloin kuparista tulee pehmeämpää ja helpommin työstettävää. Tässä tulee muistaa työturvallisuus sitomalla pitkät hiukset ja käyttämällä suojakäsineitä ja -vaatteita. Kuumaan levyyn tartutaan pihdeillä.Jäähdytyksen jälkeen levy kiillotetaan teräsvillalla.

Malli leikataan paperista ja ääriviivat piirretään piirtopuikolla aihioon levylle. Pyöreiden kulmien leikkauksessa apuna voi käyttää pylväsporaponetta, jolloin tulee muistaa silmien suojaaminen ja levyn kiinnitys. Itse en tarvinnut porauksia. Alakoulussa pylväsporakoneen käyttö vaatii opettajan valvontaa. Lusikka leikataan irti aihiosta peltisaksilla. Pienille oppilaille peltisaksien käyttö voi olla vaikeaa, sillä sakset ovat melko isot ja metalli kovaa. Leikkauksen jälkeen lusikan reunat viilataan sileiksi. Tämän jälkeen lusikka pakotetaan muotoonsa pakotusvasaralla puisen alustan päällä. Jokainen kohta pakotetaan, jolloin kupari kovettuu.

Lopuksi lusikka koristellaan punsselien ja kirjainmeisteiden avulla. Riippuen kuvioinnista sen voi tehdä myös ennen pakotusta. "Kuopalla" olevat kuviot voi värjätä tummiksi patinoimalla. Patinointiainetta ei saa joutua iholle ja silmiin, joten käsineiden käyttö kannattaa ja koulussa käyttäisin ehkä jopa suojalaseja. Tämän jälkeen lusikka silitetään tasapäisellä vasaralla metallisen alustan päällä. Tällöin lusikasta tulee tasaisempi ja kiiltävämpi.  Itse en tätä vaihetta huomannut tehdä. Lopuksi lusikka kiillotetaan teräsvillan, kankaan ja kiillotustahnan avulla.

Olen tyytyväinen lusikkaani ja se vastasi suunnitelmaani. Lusikkaa oli mukava tehdä, sillä se tulee oikeasti käyttöön. Uskon, että se motivoi myös oppilaita.

Ääntä puusta

Tehtävänantona oli valmistaa puusta jokin esine, jolla saa muodostettua ääntä. Päätin tehdä guiron tapaisen soittimen.

Aloitin työn sahaamalla puolikkaasta halosta sopivanmittaisen pätkän, jonka tasaisen puolen höyläsin käsihöylällä sileäksi. Tämän jälkeen aloin tehdä kairalla reikää palan läpi. Kairaaminen oli yllättävän vaikea, sillä en osannut painaa kairaa riittävän kovaa kappaletta vasten samalla terää pyörittäen. Sain kappaleen läpi menevän reiän tehtyä kairaamalla ensin toiselta ja sitten toiselta puolelta, kunnes reiät kohtasivat. Tämän jälkeen aoin suurentaa reikää erilaisilla taltoilla. Käytin kaarevia talttoja kaareviin kohtiin ja suoria tasasivuisiin kohtiin. Pienemmät taltat sopivat yksityiskohtaiseen ja tarkkaan työskentelyyn. Taltatessa piti kiinnittää huomiota talttaussuuntaan, sillä puu lohkesi helposti suusuuntaan edetessä. Kun olin saanut kädensijan tehtyä höyläsin päällipuolelta kaarnat pois ja pinnan sileäksi. Tässä vaiheessa soitinta ei voinut enää puristaa tiukkaan höyläpenkin leukojen väliin, sillä puu alkoi pitää uhkaavaa, halkeamista enteilevää ääntä. Pyöristin kulmat kavahöylän avulla. Pinnan kolot tein pyöreällä viilalla ja hiekkapaperilla. Viimeistelin työn hiomalla sen ensin sileäksi ja sitten petsaamalla ja lakkaamalla sen.

 

Työ sopisi työvälineidensä puolesta hyvin alakouluun. Työn aikana pääsee tutustumaan useaan työvälineeseen ja puuhun materiaalina. Kairan käyttö oli melko raskasta, joten sitä voi käyttää parityötä toisen parin painaessa kairaa työtä vasten ja toisen pöyrittäessä terää. Myös pienemmän terän käyttö helpottaa työstämistä. Työssä oppilaat voivat myös käyttää omaa luovuuttaan suunnitellessaan soittimen muodon itse.Oppilaille "ääntä puusta" -ohjeistus voi olla liian laaja, mutta sitä voi rajata esimerkiksi antamalla ohjeeksi tehdä soitin, joka soi kepin avulla.

Tuotesuunnittelu koulussa: yöpukupussi

Työssä suunniteltiin alakouluun kokonaisuus, joka tukee oppilaiden tuotesuunnittelutaitojen kehitystä. Työ tehtiin ryhmätyönä.